Eduskuntavaalit 2007 - ISTUNTOSALI

Vaaleihin liittyvää, kantaakin ottavaa, spekulointia tarjoamme vaalikolumnien muodossa. Katsothan myös Istuntosalin kolumnisivun.

Edellinen vaalikolumni

21.3.2007 - Jälkipyykkiä

Nyt se on sitten todistettu, että politiikka ja äänestäminen on pienen sisäpiirin hommaa. Kun sellaiset 33 prosenttia näistä 4 083 549 Suomessa asuvista ja 208 887 ulkomailla asuvista äänioikeutetuista viitsivät lyllertää äänestyskopille. Eli näin ollen vain n. 2 888 800 Suomen kansalaista käytti äänioikeuttaan. Toisin sanoen reilut 1 403 630 suomalaista eivät olleet äänestäjiä, eli he vähät välittivät siitä miten tätä maata rakennetaan seuraavat neljä vuotta. No, tottahan se oli että sää oli sunnuntaina todella painajaismainen, mutta come on, kerran neljässä vuodessa jos te nousisitte niiltä sohviltanne. Ei kai se ole liikaa pyydetty? Onhan tuo prosentti ollut alhainen jo kauan aikaa, mutta sen jatkuva lasku ei kuulosta millään lailla mairittelevalta.

Mielenkiintoista, että kukaan ei ole huomannut päivänselvää syytä sille, miksi Kokoomus vei voiton. Se oli yksinomaan nukkujien ansiota. He hylkäsivät vasemmiston, kun taas konservatiivit kipittivät uurnille äänestämään – lähinnä sitä Sauliaan. Onhan se toki mahdollista, että ainakin jollain osalla kansasta on tämä Osmo Soininvaara –meninki, eli kun touhu menee tarpeeksi naurettavaksi, annetaan koko asian olla. Eri asia tässä asiassa on tosin se, että äänestäminen on hyvin pitkälti ainoa (ainakin laillinen) tapa vaikuttaa, mikäli ei sitten itse asetu ehdolle.

No, miksi demarit sitten menivät häviämään? Kuten sanoin, nukkujathan sen asian ratkaisivat, mutta miksi he nukkuivat? Syynä on SDP:n kampanja, joka loppua myöten lässähti melkolailla täydellisesti. ”Minä! Me.” –kampanja tosin toimi ainakin alussa, ja pakko myöntää että SAK:n mainokset olivat hyviä, mutta mitä sitten tapahtui? SAK veti mainoksensa takaisin ja pistivät tilalle melko mitäänsanomattoman tekeleen. No, kai siinä yritettiin Akavalle vinoilla, mutta aika laihaa meinikiä verrattuna Lohtanderin mainoksiin. Tässä oli jo jonkin sortin luovutuksen makua. Miksi tehdään kaksi mainosta, jos kerran tiedetään minkälaisen vastaanoton ne saavat? Demarit menettivät uskottavuuttaan ja tunaroivat itsensä ulos hallituksesta. Ketä he sitten syyttävät? Kansaa tietenkin, sillä ”viesti ei mennyt perille”. Arvoisat SDP:n jäsenet: myöntäkää se itsellenne, häviönne oli täysin omaa syytänne.

Kun sanoin, että demarit tunaroivat itsensä ulos hallituksesta, tarkoitan tietysti sitä, että porvarihallitus tulee. Sillä olisihan tuo melko naurettavaa, jos Kokoomus jätettäisiin ulos. Eli, voisinkin hieman tuumia mitä tuleva porvarihallitus tuo tullessaan:

Ainakin palvelujen yksityistäminen on mahdollista, terveydenhuollosta kouluihin. Veroja alennetaan ennestään ja hyväosaisia suositaan ensikädessä. Paljon puhuttua perintöveroa tullaan laskemaan, tai se tullaan poistamaan ainakin osittain. Kuudennen ydinvoimalan rakentamisesta aletaan keskustelemaan enemmän, ja todennäköisesti sekin toteutuu. Opintorahaa tullaan nostamaan, mutta kun kyseessä on muistaakseni oppositiokysymys, en tiedä millä tavalla se loppujen lopuksi tullaan toteuttamaan. Ja Katainen puhui tässä hiljattain, ettei Kokoomus tule katsomaan vain omaan napaan, mutta se hirvittää, jos Suomessa alkaa samanlainen meninki kuin länsinaapurissa...

Näin spekuloisin, tai ainakin mitä itse olen nettiä ja politiikkaa seuraamalla saanut selville.

Sananen vielä näistä äänistä. Niinistö otti sitten historian äänipotin – itse asiassa niin suuren, että se meni jo naurettavaksi. Kai osa oli sitten protestiääniä, koska eipä tuo aiempikaan hallitus ollut juuri toiminut... Sauli meni sitten sisään, mutta mikä tulee olemaan hänen pestinsä? Olkoot mikä vaan, mutta ei ihmeessä valtiovarainministeriksi, mitä onneksi ei käsittääkseni tule tapahtumaan. Ulkoministeriä ja puhemiestä ollaan ehdoteltu, joten sinne hän kai menee. Puhemies olisi sinänsä paras, koska silloin Niinistö ei pystyisi vaikuttamaan eduskunnan asioihin kovinkaan paljon – pitäähän puhemiehen olla puolueeton. Ulkoministeri on sitten toinen mahdollisuus, koska kuitenkin Niinistö pyrkii ensi presidentinvaaleissa ehdokkaaksi. Ja eräs Tarja Halonenhan oli ulkoministerinä ennen presidentiksi valintaansa, joten joten...

Ja Tarjasta toiseen, nimittäin Cronbergiin. Kertokaa minulle, miksi Pohjois-Karjalassa toiseksi eniten ääniä – 7 802 – saanut (eniten ääniä sai Esa Lahtela 10 787:llä äänellään) ehdokas jää eduskunnan ulkopuolelle, varsinkin kun jossain Helsingissä mennään helposti parilla tuhannella sisään? Joo, näin kävi että Vihreät saivat vain 11,7% kokonaisäänimäärästä, mutta eikö muka noilla äänillä mennä? No, tätä kyllä ennustettiinkin ja Cronberg itsekin uskoi putoavansa, mutta hän teki tämän kaiken tarkoituksella. Siksipä Cronbrgiä voidaan pitää näiden vaalien marttyyrinä ja uhrautujana – positiivisessa mielessä tosin. Hän jos kuka osoitti, että D’Hondt’in ääntenlaskujärjestelmään täytyy saada muutos, ja ottihan Heidi Hautalakin esille tämän ”Lex Cronbergin”, joka varmaankin tulee olemaan puolueen ensimmäinen lakialoite.

Sama juttu vaikkapa Tampereella, kun Senioripuolueen Laila Koskela sai 5 747 ääntä – ja kahdeksanneksi eniten – mutta eipä mennyt sisään. Ja – jos nyt kerran se puolueiden yhteisäänimäärä ratkaisee, niin SKP:hän sai 0,7% kaikista äänistä. En ole matikkanero, mutta minusta 0,5% 200:sta merkitsee yhtä paikkaa. Näin ollen SKP:n ääniharavan, eli Seppo ”Steen1” Lampelan, olisi pitänyt mennä sisään 1 806:lla äänellään. No, eihän tuon mihinkään pitäisi riittää, mutta kun Cronberg ja Koskela jäivät ulkopuolelle puolueiden äänimäärän takia, olisi ”Stenkan” taas pitänyt mennä sisään, vaikka vähemmän ääniä saikin. Tätä on se demokratia!

Nojoo, Vihreät saivat sen lisäpaikan ja vetivät hienon kampanjan, mutta valitettavasti omat suosikkini, Kimmo Helistö ja Otto Lehtipuu (Soininvaaran oikea käsi huom.) eivät päässett sisään. Itse asiassa ihmettelen, että jos Vasemmistoliiton Paavo Arhinmäki sai Outi Ojalan äänet, miksei Lehtipuu saanut Soininvaaran kannattajien ääniä? Äh, taas meni pieleen...

Niin, menivät sinne se hiihtäjä ja se curling-mies, ja menipä myös se runoilija. Jaa-a, mitähän nekin siellä tekee...? No, lopetetaan tämä paasaus, ja soitetaan tähän loppuun hieman musiikkia. Seuraava biisi sopii minusta loistavasti tähän tunnelmaan. Ja vaikka se onkin instrumentaali, antaa se toivoa pelkällä nimellään. Ja siinä soittaa Suomen bassokenraali, joten se ei voi olla huono. Eli: Pekka Pohjola – Elämä Jatkuu, levyltä Harakka Bialoipokku, vuodelta 1974.

Jepsjeps, palatkaamme asiaan, viimeistään valtiopäivien avauksessa.